Oli aikaa...

Oli aikaa jutella tädin kanssa, tällä kertaa olin juttusilla Meijun kanssa. Onneksi aikaa oli, kun juttelin hänen kanssaan melkein puoli tuntia! Uskomatonta, kun normaaliaika on jotakuinkin minuutin ja viiden minuutin välillä. Tänään minulla on ollut uskomaton tunne siitä, että kaikesta surusta huolimatta minulla on ollut hyvä viikko. Näinhän on ollutkin! Kahtena päivänä peräkkäin olen saanut olla unkarilaisten vieraiden kanssa, koko loppuosa viikosta piristyi siitä aika tavalla. Mutta aina mahtuu iloa ja surua, näin mahtavaa se on!