Radio Novalla musatoive läpi

Näinpä kävi, yhtään en ole laskenut, kuinka moneen kertaan on mennyt läpi. Kiitin kahta Vainion linja-autonkuljettajaa, Jounia ja Tapiota, hehän ajoivat kaksistaan näitä keskiviikkoja. Enin osa keskiviikoista meni niin, että Jouni ajoi, Tapiolle jäi viimeinen keskiviikko, jona unkarilaiset vierailivat Salossa. Joka kerta oli paljon väkeä Naarilassa, ensimmäisillä kerroilla täydet autolliset, seuraavilla vähän vähemmän. Mutta mukavaa oli, kun sain kiittää Vainion kuljettajia!

Miten on mahdollista?

Miten on mahdollista, että viisitoista vuotta vanha abipaitani on edelleen säilynyt hyvänä? Siinä on kai se, että kun se on Suomessa tehty, ei kai siinä oikein muuta selitystä ole. Tänään on sellainen outo tunne, kun pitäisi mennä Mamman asunnolle, vähän on sellainen fiilis, että en pysty, mutta sitten se on tehty, kun sinne menee. Ja kai se tunne kasvaa, että mä pystyn! Tiedän sen jo nyt, että mä pystyn! Näytän ainakin sedälleni, se on pakko!

Varsinainen viikonloppu!

Lauantaina aika miettiminen, minne pyörän laittaa kirppisvierailun ajaksi parkkiin. Ensin laitoin sen sille kohtaa, missä autot kääntyvät. Eihän se tietenkään siinä kohdassa hyvä ollut, minunhan piti lähteä viel siirtämään sitä. No ei sitä paikkaa olisi ilman apua löytynyt, Jouni auttoi minua löytämään sille hyvän paikan. Ja hauskinta oli se, kun perjantaina Vladi huomaa viinermunkista karissutta sokeria vaatteissani, fleece täytyy oikein tampata, että siitä saa sokerin irtoamaan. Mieli korkealla ja mahtava viikonloppu takana, hyvä niin!

Uskomaton perjantai

Vladi huomaa taas munkkisokerin karisseen vaatteilleni, loppujen lopuksi siinä kävi niin, että koko fleece piti ottaa käteen ja ravistaa siitä sokeri pois. Farkuissakin oli sokeria aika reippaasti, mutta sain senkin pois. Päivä on ollu tosi mahtava, vaikka kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä miljoonittain. Mieli on korkealla ja nyt vaan yrittää pitää sen samanlaisena läpi syksyn. Tässä näin ja nyt, Novalla soi iloinen karaokebiisini Sama nainen. Hyvällä mielellä, mahtavaa!

Onneni lähti, mutta ei jättänyt minua

Loistava päivä,
kesän viimeinen.
Ajattelen, että
hauskaa on ollut,
miten mahtava
kesä mullakin oli.
Ei se ruusuilla tanssimista
elämäkään ole, mutta
kuitenkin mahtavaa!

Mahtavaa tänään

Keskiviikkokin on mukavaa! Odotan jo kovasti, koska pääsen kuljettajaystävien kanssa kulkemaan, oon ihan varma, että tässä lähipäivinä se tapahtuu. Ja varsinkin toi Vladin tenttaaminen, sitä oikein odottaa, kun ei sitä oikein ole osannut pahakseen laittaa. Miksi näin olisi, kun se kerran on aina sitä tenttaamista, on ollu kutakuinkin liki kaks vuotta, jonka Vladi on Vainiolla ollu. Ihan hyvä näin, että joku muukin on kiinnostunut menoistani!

Iloisin mielin tänään!

Musiikkia kuunnellessa on menny tää kohta päivää, kohta pitäisi lähteä Vapun ja Huiskun kanssa ulos. Tänään on onnellinen päivä sikäli, että kaikki on osunut hyvin kohdilleen ihan aikaisesta aamusta asti. Viime viikonloppu oli jo mukava, kieppailin Perttelissä ja vaikka missä. Toki toivoisin samanlaista hyvää viikonloppua nyt, iloista mieltä koko viikonlopulle!

Klassinen soi ja päivä on aika mukava

On tänään ollu aika mukava päivä, edes yksi reippaampi sadekuuro ei haitannut minua ollenkaan. Aamulla arvelin, että jossain kohdassa sataisi reippaammin, mutta en osannut arvata, että se tulisi just siinä yhdentoista kohdassa. Vesku ja Vladi olivat saaneet vuoronvaihdon taas toimimaan, lauantai oli siitä hyvä osoitus. Musiikki soi ja mieli on korkealla, tänään!

Oli aikaa...

Oli aikaa jutella tädin kanssa, tällä kertaa olin juttusilla Meijun kanssa. Onneksi aikaa oli, kun juttelin hänen kanssaan melkein puoli tuntia! Uskomatonta, kun normaaliaika on jotakuinkin minuutin ja viiden minuutin välillä. Tänään minulla on ollut uskomaton tunne siitä, että kaikesta surusta huolimatta minulla on ollut hyvä viikko. Näinhän on ollutkin! Kahtena päivänä peräkkäin olen saanut olla unkarilaisten vieraiden kanssa, koko loppuosa viikosta piristyi siitä aika tavalla. Mutta aina mahtuu iloa ja surua, näin mahtavaa se on!

Uskomatonta!

Iloisin mielin saan mennä lauantain, vaikka olen juuri kuullut suru-uutisen Mamman kuolemasta. Ei Mamma olisi tahtonut meidän jäävän suremaan, vaan hän haluaisi meidän jatkavan omaa elämäämme ihan normaalisti. Mulla on ollu kaksi todella iloista päivää, joista ammennan voimaa jatkaa omaa elämääni ja harrastuksiani. Ihan mielettömän mahtava viikko on ollu, kaikki on osunut kohdilleen enemmän kuin hyvin!

Mahtava päivä!

Kuinka voikin yhdestä päivästä tulla niin mahtava! Ehtii vaikka kuinka paljon kaikenlaista, mitä ei ollut kuvitellut ehtivänsä! Minäkin olin unkarilaisvieraiden kanssa Design Hillissä, iltatorillakin olin. Niin uskomatonta, että kahtena päivänä peräkkäin pääsee unkarilaisvieraiden kanssa olemaan, niin mahtavaa, musiikki kuvastaa just sitä, miltä minusta tuntuu juuri nyt. Toivoisin perjantaista ihan samanlaista kuin nämä kaksi viime päivää, tänään on hyvä mahdollisuus hyvään päivään!

Iloisia muistoja keskiviikolta

Kyllä tästä keskiviikosta jäi monta iloista muistoa! Kieputettiin menemään riihikirkon takaa tielle, unkarilaiset vieraamme seisovat Naarilan ovella vilkuttamassa. Puhuttiin Tapio-kuljettajan kanssa siitä, kuinka vauhdilla aika on mennyt, Hyvinkään reissusta kolme ja edellisestä unkarilaisten vierailusta neljä vuotta. Ja nyt mieli oli korkealla, kun ihmiset oikein nauttivat uimisesta ja saunomisesta. Minä laittelin muistikirjaani, oli vaan niin mukavaa, nauttia viimeisestä kerrasta, kun oikein kunnolla sai iloita vieraiden mukana olosta!

Tänään on...tässä ja nyt

Tiistaina on ollu tosi mukavaa, on ollu jotain, mitä odottaa. Olen iloinen kaikesta huolimatta, kun matka onnistui, vaikka se harmittavainen lapsus tuli siihen Tallinnaan tulon kohtaan. Keskiviikkona sitten viimeistä kertaa Naarilaan, unkarilaiset ovat siinä mukana. Onneksi sitä voi vähän varautua uusiin juttuihin, joita on tulossa, lähetysleiripäivään ja moneen muuhunkin iloiseen juttuun. Tänään ajattelin, että voi vitsi, kyllä elämä on joskus tosi hienoa!

Kissa vieköön, mikä matka!

Oli niin mahtava matka, en osannut aavistaa, että matkastamme tulisi näin hieno! Minulla oli kamera mukana ja onneksi oli, koska Tallinnassa oli niin paljon kuvattavaa, nähtävää ja koettavaa. Tiesi kyllä alusta asti, minne sitä oikein on menossa. Tänään on ollu ihan huippufiilis, varsinkin, kun matka meni näin hyvin. Kiitos kaikille mukana olleille, oli tosi hienoa!

Matkaa odotellen

Torstaina pakkasin tavarat, aamulla vielä tarkistin. Reppu saa tulla kanssani laivaan, autokannelle en sitä jätä. Siirtelin kuvat koneelle uusien tieltä, voi vitsi, kuinka paljon valmisteltavaa ja muistettavaa on ihan viikonlopuksi reissuun lähtiessä! Tänään viel tarkistan kaikki tavarat, toivon, että matka menisi hyvin! Ja toivon, että kaikki osuisi hyvin kohdilleen!

Iloinen kesäpäivä Naarilassa

Keskiviikko oli taas niin iloinen Naarilassa, en muista, koska olisi ollut yhtä mukavaa olla. Linja-auto oli jälleen vaihtunut, mutta kuljettaja ei, Jouni sitä edelleenkin ajoi, vaikka oma normaaliajo oli jo ehtinyt alkaa. Yksi kerta on tätä Naarilan mahtavuutta ja iloa jäljellä, silloin tulevat alueemme unkarilaisen ystäväseurakunnan ihmiset kylään. Ja se on tosi mahtavaa, kun kahtena peräkkäisenä päivänä ensi viikon aikana näemme nämä mainiot unkarilaiset, siinä sitä iloa riittää!

Tiistaina niin mahtavaa

On niin mahtavaa tänään, mietin kovasti, mikä päivästä olikin tehnyt niin mahtavan. Tietysti siinä on monta juttua, mutta päällimmäisenä on varmasti se, että kaikki vaan nyt on niin hyvin. Oon kovasti temppuillut sitä, ettei Mamma saisi kuolla, mutta äitini käydessä häntä katsomassa se alkaa tuntua yhä vääjäämättömämmältä. Mutta en aio masentua, vaan elämä jatkuu ihan entisellään. Sen on pakko jatkua. Tänään olen iloinen tästä, ihan pienestä jutusta, kaikki on ihan hyvin!

Oli mukavaa Laurin markkinoilla ja paljon iloa viikonloppuna

Kyllä oli, en muista, olisiko viime vuonna ollut ihan samanlaista! Kuvia tuli ainakin samassa tahdissa kuin viime vuonna, joten niitä ainakin on. Tänään oli sellainen hyvä fiilis aamuun, kun edellinen päivä on mennyt hyvin. Koirat ovat tietysti tuoneet iloa viikonloppuun, kun ovat tässä meillä olleet, minulle Laurin markkinat ja kavereiden näkeminen olivat ne mukavimmat jutut! Mahtava viikonloppu, jota en unohda koskaan!

Perjantaista ja torstaista

Tänään Vappu ja Huisku tulivat meille kylään! Oli vaan niin mukavaa! Mutta yhtä mukavaa oli torstaina istua Toriterassilla ystävien kanssa ja nauttia iloisesta fiiliksestä. Uusi kamera matkassa, oli tosi huikeaa. Saara otti kaksi mahtavaa kuvaa, en kyllä muista, olisiko kukaan koskaan niin hienoja kuvia saanut. Jos vaan jaksaa fiilistellä, sama juttu on ensi viikolla, oon siitä varma!

Iloinen ilta Naarilassa ja mahtavaa torstaillekin tiedossa

Keskiviikkona oli mukava ilta Naarilassa, siinä kohdassa sai unohtaa kaiken hermoilemisen, mitä oli ilmennyt sairaalavierailun aikana. Kovasti olivat hoitajat kehuneet rohkeuttani tulla yksin, siinä kohdassa en enää hermoillut. Jossain vaiheessa olin ihan paniikissa, että ei apua, miten selviän, mistä saan rohkeutta ja voimaa kohdata Mammaa. Mutta ihan hienostihan se loppujen lopuksi meni, kyllä vaan olikin mukavaa! Yhtään en ihmettele, että äiti hermoili, kun hermoilin itsekin!

Iloisena ja hyvällä mielellä!

Voin laittaa taas yhden uuden päivän liikenteeseen, uskomatonta, että sadepäivästäkin voi löytyä iloa! Illaksi lupasi, että pääsen Naarilaan, kun suorastaan rakastan kesätoimintapaikkaamme. Kaksi kertaa on vielä tämän jälkeen, osuvat molemmin puolin Tallinnaan lähtöämme. Eivät meidän pihakoivumme kaadu, kun juuri luin, että tämä myrsky ei ole ihan niin paha kuin viikko sitten ollut Asta-myrsky. Jotenkin tuntuu, että voisi laittaa käden kauniin pihakoivun ympärille ja toivottaa sille hyvää syksyä. Tietäähän sen, että syksykin alkaa, ainakin siitä, kun koululaiset lähtevät loman jälkeen liikenteeseen. Juuri siitä oli puhetta, että ensi viikolla kaikki linjat alkavat taas kulkea. Minä odotan oman kulkemiseni alkamista ilolla, jo elokuussa voin varautua siihen, että Vladi kysyy, minne olen menossa. Nytkin Perttelistä tullessa näin hänen autonsa, mutta en ollut ihan varma, oliko hän ajamassa. Mutta nyt,kaikki hyvin!

Jestas, miten pian aika menee!

Kyllä, kun Tallinnan reissuun ei ole kuin viikko! Nyt meillä on tiedossa, mikä laiva meillä on, minulle aivan uusi tuttavuus, kun Nordlandialla lähdetään. Tänään on ollu ihmeissään, pitkästä aikaa pääsin toivomaan ja sain läpi. Mun piti muistaa musatoiveen kautta sunnuntaina 30 vuotta täyttänyttä serkkuani Lottaa, mieli oli tosi korkealla, kun sain sen tehtyä. Mahtavaa, on on on!

Kerta kaikkiaan upeaa kuvaamista!

On kyllä tullu niin hienoja kuvia tolla uudella kohta viikon vanhalla kameralla, en edes osaa sanoin kuvata sitä fiilistä, mikä mulle tuli tarttuessani siihen. Se oli niin mahtavaa, että en osaa oikein vieläkään ajatella. Kuvat ovat kyllä niin mahtavia, kun niitä tossa valokuvavalikoimassa kattelee, vastavaloonkin saan tosi hienot kuvat. Että nyt on valokuvausharrastukseni saanut uutta puhtia, kun on uusi kamera!