Miksi on näin?

Suru on kuin valtava musta aukko, joka uhkaa nielaista minut. Tänään loppupäivästä on tuntunut juuri siltä, en edes tiedä, miksi. Kun kaikki on muuten päivän aikana osunut hienosti kohdilleen, nyt tää loppuosa on tuntunut siltä, että olisin mennyt taaksepäin eikä yhtään eteenpäin. Jokipaatin Marjokin ihmetteli, miksi olin niin surullinen. On vaan tainnu olla sitä normaalia surullista juttua, mikä on ollu. Olisin niin toivonut, että olisin voinut kertoa tän jollekin, mutta kaikilla tuntui olevan kiire eikä kukaan oikein ehtinyt kuunnella minua. Yksikin ystäväni oli pahoillaan, kun ei ollut ehtinyt puhella kanssani enempää. Hän vielä halasikin minua, se tuntui hyvältä!